IÄNI – itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. 2/2024

Lähdettyäni synnyinseudultani Savonlinnasta opiskelemaan Helsinkiin noin 40 vuotta sitten ei ollut varmaa, säilyvätkö yhteydet kotiseutuun ennallaan. Suomen Taideakatemiasta valmistumiseni jälkeen sain Porvoon taiteilijatalo -stipendin ja asettauduin kaupunkiin. Tänä vuonna tulee 38 vuotta porvoolaisena. Vaikka olen viihtynyt nykyisessä kotikaupungissani hyvin, välillä tulee kaipuu Savonlinnaan ja ikävä sen maisemia, ihmisiä ja kaikkea paikallista, omanlaistansa kulttuuria. Matkustaessani bussilla Helsingistä tunnen palaavani kotiseudulle viimeistään siinä vaiheessa, kun ihmisten puhe muuttuu tutuksi murteeksi Etelä-Savoon saavuttaessa.

Nyt vuosien kuluttua voin todeta, että yhteydet synnyinseudulle ovat säilyneet. Perikunnan talomme on nykyään toinen kotini, ja paikallisen taideyhdistyksen Ars Nova ry:n jäsenenä olen edelleen. Ilokseni olen myös havainnut, että se sama tunnelma, joka itselläni oli 1970-luvulla taidelukiolaisena, on palannut paikalliseen kulttuurielämään, kiitos aktiivisten toimijoiden. Henkilökohtaisesti toivon, että myös kuvataiteelle löytyisi väliaikaisten tilojen sijaan pysyvä paikka.

Muutama vuosi sitten toteutin Savonlinnaan teoksen, jossa paikallisuus oli erityisellä tavalla läsnä. Muistin lapsuuden Juvolan kylän ja tiilitehtaan Oravissa. Lapsena sain olla seuraamassa tehtaalla tiilenpolttoa ja kokeilla, miltä savi tuntuu kädessä. Pyysin lupaa kaivaa savea teostani varten tiilitehtaan ympäristöstä, siis samalta paikalta, missä vanhempani ja sukulaiseni aikoinaan olivat työskennelleet vuosikymmeniä sitten. Toteutin savihahmon Savonlinnassa syntyneestä runoilija, prosaisti Marja-Liisa Vartiosta ja hänen teoksestaan Hänen olivat linnut. Yhteyksiä siinäkin mielessä, että Vartion äiti toimi aikanaan minun äitini opettajana.

Etenkin viime vuosina savi on muodostunut minulle taiteessani tärkeäksi materiaaliksi, jonka kautta olen saanut elämänkestoisen yhteyden luontoon. Nämä ajatukset toivat muistoja kaukaa menneisyydestä, kun sittemmin nimesin viimeisimmän teokseni ja savihahmoni. Sen nimeksi tuli Paluu juurille.

Tällä palstalla itäsuomalaiset kuvataidejärjestöt päästävät ääneen visuaalisen taiteen tekijöitä ja sen puolestapuhujia.

Kirjoittaja on savonlinnalaissyntyinen kuvanveistäjä.

Kuva: Jarmo Vellonen