IÄNI – itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. 1/2025
Rikastettuja ajatuksia
Jenni Sokura
Etelä-Karjalan erikoisuus, korutaide, on maakunnassa osiensa summa. Korutaiteilija Maria Nuutisen työhuoneella Lappeenrannassa opiskeluaikojen vaiheet kerrostuvat taiteilijan oman monisyisen ilmaisun kanssa. Marian työskentelyssä peilautuvat edelleen sekä koulutuksen kulmakivet että sukupolvien tarinat. Kädentaitoja ja valokuvaa yhdistelevä taiteilija pyrkii työskentelyn kautta ymmärtämään elämää ja vastaantulevia ilmiöitä.
Ylämaan kiviaarteiden- ja teollisuuden myötävaikutuksesta syntynyt kivialan koulutus on monien vaiheiden kautta liikkunut kaupungista ja koulutustasosta toiseen: Ylämaalta Lappeenrantaan, sieltä Imatralle ja taas takaisin. Koulutuksen liikkuminen jatkuu tulevaisuudessakin, valitettavasti maakunnan ulkopuolelle. Nuutinen kouluttautui 1990-luvulla artesaaniksi Lappeenrannassa käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa, josta tekemiseen tarttui tietty kurinalaisuus. Metallin ja kiven parissa tehdyt mittamääräiset harjoitukset käsintehtyine ammattipiirustuksineen jättivät jälkensä taiteen tekemisen rutiineihin.
Elämää materiaalien ja tarinoiden keskellä
”En voi kytkeä taiteen tekemistä pois päältä”, Maria kertoo. Taiteilijana Maria ammentaa käytännössä kaikesta: ideat voivat syntyä polkupyöräillessä, imuroidessa tai esimerkiksi televisiossa nähdystä vilauksesta. Vaikka työhuoneella työskentely on järjestelmällistä, koko ajan on eräänlainen tutka päällä. Marian teosten taustalla on usein sattumien summia ja ajatusketjuja, joita hän laittaa ylös luonnoskirjaan nopeilla piirroksilla, joissa ihmiset ja esineet asettuvat ruutuun kuin linssin läpi katsottuina – tai jos ei luonnoskirja ole lähellä, puhelimeen voi äkkiä näpytellä muistiinpanon.
”Aluksi pitää olla ajatus – sitä lähdetään sitten toteuttamaan. En ole koskaan osannut työskennellä sellaisella sattumanvaraisuudella, että ’katotaas mitä lähtee syntymään’. Ristiriita on usein se tilanne, joka käynnistää prosessit, tutkin asiaa tarkemmin, ja koetan ymmärtää ilmiötä, omaa suhtautumista siihen”, Maria tarkentaa työskentelyrutiinejaan.
Idea muuttuu todeksi – kuvien rakentaminen
Marialle on aina ollut tärkeää kuvata omat kolmiulotteiset teoksensa ihmisen päällä. Maria tulee katsojaa vastaan nimeämällä teoksia mieltä herättelevillä sanaleikeillä. Hienopesu-teoksen nimi vie katsojan arkiseen tiskaamiseen, mutta tiskiharja onkin aika erityinen, ja kuva tarjoaa vaihtoehtoisen tulkinnan.
Mallit kuviin löytyvät usein taiteilijan omasta lähipiiristä. Tähän on monia käytännön syitä. Omat perheenjäsenet ovat yleensä lähellä, joten mallin paikalle saaminen on nopeaa ja joustavaa. Usein kuvia pitää testata etukäteen, ja tällöin koekaniinina toimii Marian tytär. Kun jokin idea tulee kuvana päähän, on kiva, kun voi jo kotona ehdottaa “voinko kokeilla yhtä juttua?”
”Nykyään teini-ikäinen tyttäreni ei enää suostu ihan kaikkeen, mutta hän toisaalta samalla osallistuu kuvista keskusteluun ja antaa kriittistäkin palautetta.”
”En varmaankaan uskaltaisi tuntemattomille kertoa erikoisimmista ideoistani ja kuvausasetelmista, läheisten kanssa se on helpompaa. Voisin periaatteessa olla itsekin kuvissa, mutta minulle on helpompi johtaa tilannetta itse ja säätää kameraa.”
Käsillä tekemisen olennaisuus
”Ilman korua ei olisi valokuvaa, niin se ajattelu vain menee, korun kautta”, Maria toteaa. Pelkkä kuvien ottaminen ei ole Marialle vaihtoehto, sillä korutaide on se taiteen tekemisen väline. Käsillä tekeminen on niin luonnollinen osa työskentelyä, että se on myös osa ajattelua. Toiset neulovat, Maria sahaa. Lehtisahalla sahaamista Maria ei vaihtaisi laseriin, niin houkuttelevalta kuin se kuulostaakin. Lehtisahaa tuleekin käytettyä ahkerasti, sillä isossa roolissa työskentelyssä on tällä hetkellä emalointi.
Ajatuksiin ja tuntemuksiin luottaminen
Puhuttaessa taiteilijan tärkeimmistä ominaisuuksista, Maria nostaa esille heti yhden yli muiden: ajattelun. Ajatusketjuissa on mukana paljon myös tiedostamatonta: pienestä asiasta voi syntyä prosessi, joka tulee valmiiksi vasta vuosien kuluttua. Jostain alitajuisesta syystä hankittu peili voi olla juuri sopivalla hetkellä tarjolla auton takapenkillä, kun pysähtyy tien varteen tarkastelemaan maisemaa. Vilkaisu peiliin aiheuttaa varman reaktion siitä, että peilikuvan kautta kuvaaminen voisi olla nyt se juttu.
Kirjoittaja on lappeenrantalainen taiteilija (YAMK, AmO), joka toimii myös korutaiteen opetustehtävissä LAB-ammattikorkeakoulussa.