IÄNI – itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. 1/2025

Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa on julkaistu lähes kaikki arkistoista ja muista lähteistä löydetyt karjalaiset, inkeriläiset ja suomalaiset kansanrunot. SKRV:n kirjasarjasta ja verkkopalvelusta löytyy yli kolmetuhatta nykyisen Etelä-Savon alueelta kerättyä runoa, joista yksi kolmasosa on loitsuja.

Etelä-Savon alueella on tehnyt kansanrunokeruutyötä monta merkittävää kansanrunoudentutkijaa. C. A. Gottlund eli nuoruutensa Juvalla 1805 lähtien ja hänen keräämiään runoja Juvan seudulta löytyy yli neljäsataa. Elias Lönnrotin ensimmäinen runonkeruumatka alkoi 1828 Sammatista Hämeenlinnan, Heinolan, Mikkelin ja Kerimäen kautta kohti Pohjois-Karjalaa. Kaiken kaikkiaan Lönnrot keräsi 59 runoa Etelä-Savosta, joista suurin osa on Kerimäeltä.

Enonkoskella elänyttä Pietar Makkosta (1785-1851) pidettiin aikalaistensa parhaimpiin kuuluvana kansanrunoilijana. Hänen runoissaan etenkin luonnon kuvaukset ovat huikeita. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että Pietar Makkonen ja Kerimäellä elänyt Hanno Kokki ottivat kantaa toistensa elämäntapoihin kirjoittamalla toisistaan runoja kalevalamitalla.

Armas Otto Väisänen keräsi kotipitäjästään Savonrannalta 59 kappaletta runolauluja. Väisänen oli myös muusikko, joten hän kirjoitti runojen lisäksi melodiat talteen. Runolaulumelodioita on tallennettu Etelä-Savosta yhteensä 45, joista ainoastaan Väisäsen Savonrannalta tallentamasta ”Miepä laulan lapsen virren” -laulusta on kaksi eri toisintoa. Tämä lienee osoitus siitä sävelmän muuntumisesta ja luontaisesta muuntelemisesta laulukerroista ja laulajasta toiseen.

Vanhassa Kerimäen historia -kirjassa Matti Hako kirjoittaa, että Etelä-Savossa on ollut myös noitakäräjiä. Juho Rinkinen tuomittiin roviolla poltettavaksi, koska häneltä ihmiset kävivät hakemassa parannusta hammaskipuihin ja muihin vaivoihin. Kun Rinkiseltä kysyttiin, kuinka parantaminen tapahtui, kertoi hän näin: ”Langetaan polville ja luetaan hartaasti Isä meidän ja Loitsu.” Tämä tieto löytyy käräjäpöytäkirjoista vuodelta 1670.
Pieni maistiainen siitä, millä sanoilla hänet tuomittiin noitana roviolle:

“Emoinen neitzyt Marija,
Puhalla sulalla suula,
Herran hängellä hyvällä,
Lemböisellä leikehtelle,
Kielellä kirottomalla,
Suulla murehettomalla
Toivo nijte voiteeta,
Emoinen Neitzy Maria,
Yhexiä voitteita,
Yhäxen meren ylidze,
Meren puolen kümmenett.”

Runolaulutilaisuudet ovat parhaillaan yhteisöllisiä tilanteita, joissa verkalleen kulkeva tarina pitää otteessaan. Runolaulua lauletaan yhdessä esilaulajan viedessä tarinaa eteenpäin. Laulaessa paikallisia runolauluja tänäkin päivänä osallistujat tulevat tietoisiksi omista juuristaan sekä rikkaasta, alueeseen kytkeytyvästä runolauluperinteestä.

Kirjoittaja on kansanmuusikko ja musiikin tohtori, joka on paneutunut tiedettä ja taidetta yhdistellen Etelä-Savon alueelta kerättyihin runolaulutapoihin.

Lähde: https://aineistot.finlit.fi/exist/apps/skvr/runoluettelo.html?view=single&odd=teipublisher&facet-collRegion=Etel%C3%A4-Savo

Kuva: Sirkka Kosonen