Minua taiteilijana ja tutkijana kiehtoo erityisesti paikan yhteys identiteettiin. Olen vakuuttunut siitä, että paikat vaikuttavat siihen, millaisia me olemme, sillä hahmotamme todellisuutta aina jostakin paikasta katsottuna.

Lähdettyäni synnyinseudultani Savonlinnasta opiskelemaan Helsinkiin noin 40 vuotta sitten ei ollut varmaa, säilyvätkö yhteydet kotiseutuun ennallaan.

Punainen lanka – elämän merkityksellisyyttä etsimässä -teoskokonaisuus tuo esiin poikkeuksellisen rohkeiden ihmisten elämäntarinoita yhteisö- ja valokuvataiteen keinoin. Kokemuksiaan ja tunteitaan on avannut 25 eri-ikäistä, eri elämäntilanteissa olevaa pohjoissavolaista.

Musiikki on minulle tie toisten luo. Kaikenlainen ”small talk” on itselleni vaikeaa, ja taipumukseni syvälliseen ihmisyyden ja elämän tutkailuun pääsee oikeuksiinsa uppoutuessani tekemään musiikkia ja kokemuspohjaisia laulunsanoituksia. Musiikin kautta uskallan jakaa sellaisia asioita, joita en muuten arjessa ottaisi esille, vaikka haluaisinkin.

Rakastan ihmisiä. Erityisesti pidän hyvistä keskusteluista. Joskus keskustelu lähtee liikkeelle nopeasti ja etenee vauhdilla. Joskus tuntuu, ettei se ota käynnistyäkseen laisinkaan.

Viime vuosina on ansiokkaasti herätty keskustelemaan kulttuurikentän valtarakenteista, tarkastellen esimerkiksi, jakaantuvatko työmahdollisuudet eri sukupuolia tai taustoja edustavien taiteilijoiden osalta samassa suhteessa kuin ryhmät ovat väestössä edustettuna.

Erään imatralaislähtöisen punavuorelaisen toimittajan tv-ohjelmassa vierailtiin helsinkiläisessä kodissa. Ohjelmassa kohkattiin siitä, miten sitä ollaan niin ullanlinnalaisia, että pitää käyttää sisätossuja.

IÄNI-lehteä julkaisevalle Pääkonttori ry:lle valittiin alkuvuodesta uusi hallitus. Nyt sen jäsenet kertovat, mikä sai heidät lähtemään mukaan toimintaan.

Kotitienoo, lähitienoo, kylätienoo. Ketä ja mitä kaikkea sinä koet osaksi elinpiiriäsi? Kesäkuun IÄNI avaa silmiä mm. sille, kuinka kaukaa voimme vielä katsoa lähelle.

Löysin juureni Itä-Suomesta 15-vuotiaana, kun muutin Savonlinnaan. Yllättäen kaikki isovanhempani alkoivat kertoilla tarinoita heidän nuoruudestaan tai lapsuudestaan. Sellaisia tarinoita, joita en ollut koskaan kuullut Keski-Suomessa lapsena asuessani.

On monenlaisia juuria. Sitkeitä, syvällä kulkevia; niitä, jotka kulkevat enemmän pinnassa; tuoreita, vasta maan lävistäneitä. Jos on juurtunut tavalla tai toisella johonkin paikkaan, maa pitää kiinni ja antaa omastaan, antaa ihmiselle olemuksen ja ominaismaun niin kuin etelärinne viinirypäleelle.

Vanha mies kulkee lapsuutensa katuja ja häkeltyy muistojen vyöryä. Aurinko osuu ikkunoihin, jotka heittävät vastakkaiselle seinälle heijastuksia. Värit, tuoksut ja nuoren henkäyksen muisto toisella poskella assosioituvat aisteissa. Poikkeaako pieneen galleriaan kivijalassa? Tuo sininen väri...

"Taidekentällä on ihanaa olla osa nopealiikkeisiä luovia prosesseja, joissa ideat muotoutuvat jatkuvasti konkreettisiksi teoksiksi tai teoiksi. Tuntuu, että kaikki on koko ajan liikkeessä ja kehittyy. Rakastan tätä nopeatempoista alaa, joka nopeista liikkeistään huolimatta kuitenkin useimmiten huokuu myös kärsivällisyyttä ja empatiaa."

”Kesälahden pitäjässä Karjalassa, viivyin jonkun aikaa sitten neljä päivää talonpoikaistalossa, sillä isäntä ja useat muut osasivat siellä paljon runoja, joita sain kirjoittaa.” Kesäkuun alussa 1828 Elias Lönnrot saapui jalkapatikassa ja vesisateessa Karjalan portille, Kesälahdelle.

Tämän numeron teemana on Utopia. Kotimaisten kielten keskus kuvailee utopiaa haaveelliseksi suunnitelmaksi, kaukaiseksi ihanneyhteiskunnaksi. Lehtemme käsittelee aihetta mm. pelien ja festivaalien näkökulmasta, joihin molempiin rakennetaan tietoisesti vaihtoehtoisia todellisuuksia.

Taideteoksen tekeminen alkaa usein tyytymättömyydestä. ”Maailma on minulle vieras, eikä se puhu kieltäni.” Taiteilija maalaa kivelle silmät, taivuttaa raudasta vartalon ja muotoilee betonista omat kasvonsa. Hän luo itselleen ystävän, heimon ja väen, joka on hänelle tuttu.

Kesäfestarin portista sisään astuessaan voi parhaimmillaan kokea siirtyvänsä vaihto- ehtoiseen yhteiskuntaan, jossa olemista määrittelevät vastuiden ja velvollisuuksien täyttämisen sijaan ilonpito, musiikki, huolettomuus ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Vuodesta 2014 alkaen on järjestetty valtakunnallinen Vuoden museo -kilpailu, joka kasvattaa suosiotaan. Arvonimen ovat voittaneet sellaiset museokonkarit kuin Helsingin kaupunginmuseo, Espoon modernin taiteen museo EMMA, Serlachius-museo Gösta ja vuonna 2022 Poliisimuseo Tampereelta. Kyseiset museot ovat isoja, suurten kaupunkien suosittuja organisaatioita.

”Hävitäkin täytyy, koska kaikki pelit rullaa niin”, laulaa Apulanta biisissään PVC-unelmia. Yleinen kuva peleistä perustuu vanhaan kokemukseen vastakkain asettelevista kisailuista, joissa pelaajat yrittävät päihittää toisensa pelin sääntöjen mukaan.

Savonlinnan seudulta löytyy monenlaista luovaa tekemistä. IÄNI avaa toisessa numerossaan ajatuksia luovan työn takaa.

Millaisia merkityksiä luovan työn tekemisen taustalta löytyy? Luovuus on voimavara, joka voi ilmentyä monella tavalla. Craft & Design Savonlinna -verkoston käsityöläiset ja muotoilijat kertovat luovan työn merkityksestä elämässään, käsitellen sitä kukin oman ammattinsa näkökulmasta.

Kesäisessä Savonlinnassa voi kuulla ihmeellisen taidokasta laulua ja soittoa musiikkiopistorakennuksen ikkunasta tai konserteissa ympäri kaupunkia.

S creatives Festival on Savonlinnan ja Itä-Suomen luovien alojen kaupunkifestivaali. Osallistuin itse vuoden 2022 festivaalille lavarunoutta ja nykytanssia yhdistävällä, improvisoidulla duetolla lavarunoilija ”Nihkee Akka” Jonna Nummelan kanssa.

Taiteen edistämiskeskus mahdollistaa rakennuttajien hakea avustusta “prosenttitaiteeseen”, jossa rakennuskustannuksista käytetään tietty prosentti visuaaliseen taiteeseen rakennusvaiheessa.

Savonlinnalainen kulttuurielämä on saanut uuden äänenkannattajan. Tämä on kulttuurijulkaisu IÄNI.

Minulla on ilo ja kunnia avata tämän lehden visuaalisen taiteen palsta, jossa kuvataideyhdistys Ars Nova ry kutsuu eri henkilöitä kirjoittamaan sanasen aiheesta kuvataide.