Kesälahdella Kalevalan alkulähteillä

”Kesälahden pitäjässä Karjalassa, viivyin jonkun aikaa sitten neljä päivää talonpoikaistalossa, sillä isäntä ja useat muut osasivat siellä paljon runoja, joita sain kirjoittaa.”

Kesäkuun alussa 1828 Elias Lönnrot saapui jalkapatikassa ja vesisateessa Karjalan portille, Kesälahdelle. Hän oli saanut matkalla kuulla seudun etevimmästä runoniekasta, joka kuulemma asui Hummovaarassa. Ensimmäinen runonkeruumatka oli pitäjän ensimmäinen kirjallisuustapahtuma.

Turun palon (1827) jälkeen 26-vuotias Lönnrot oli viettänyt vuoden Laukon kartanossa kotiopettajana, jossa kartanon emäntä Eva Törngren innosti Eliasta kansanrunojen pariin. Rouvan varallisuus ja liikkuminen erilaisissa piireissä yli säätyrajojen toivat Lönnrotille mahdollisuuksia luoda sosiaalisia suhteita ja matkustaa. Laukossa hän tapasi myös karjalaisia laulutaitoisia kulkukauppiaita. Ajatus runojen keruusta alkoi itää, ja Lönnrot päätti lähteä itäiseen Suomeen.

Matka taittui laukku selässä jalkaisin, soutaen ja hevoskyydillä. Lönnrotin napinlävestä riippui huilu ja usein hänen soittonsa ympärille kertyi kuulijoita. Lönnrot kirjoitti päiväkirjaksi kootussa Vaeltaja-kirjassaan, kuinka hän tunsi itsensä toiseksi Orfeukseksi tai isänmaallisemmin sanoen uudeksi Väinämöiseksi. Päiväkirjassaan hän kuvasi tuon ajan arkirealismia ja ihmisten tapoja. Lönnrot yöpyi säätyläisten luona ja kuuli heiltä pitäjien runonlaulajista. Savo-Karjalan rajalla hän keräsi suokasveja ja julkaisi myöhemmin ensimmäisen suomenkielisen kasvikirjan.

Kun Lönnrot saapui Hummovaaraan Kesälahdelle, runoniekka Juhana Kainulainen oli uittamassa tukkilauttaa Puhoksen sahalle, ja Lönnrot päätti jäädä häntä odottamaan. Hän lumoutui seudusta, ihmisten ystävällisyydestä ja tunsi jonkinlaista selittämätöntä nautintoa kävellä metsässä. Siellä Kainulaisen isävainaja oli monta kertaa lukenut rukouksiaan ”kultaisille metsänjumalille ja -jumalattarille ja jossa Mehtolan neiot entisaikoina olivat näyttäytyneet suosikeilleen”.

Kainulainen ei halunnut luistaa peltotöistä veljiensä rinnalta, joten Lönnrot tarjoutui maksamaan hänelle päivän palkan laulannasta. Kainulainen innostui laulamaan vielä lisää toisenakin päivänä. Talon väki kohteli vierailun ajan Lönnrotia hyvin. Kainulainen oli hankkinut taloon harvinaisen korukalun eli kahvipannun. Hän oli tyytyväinen lomaansa ja iloinen saadessaan laulaa Lönnrotille. Aika vierähti aamusta iltaan välillä aterioiden ja kahvia keittäen. Talon vanha emäntä pesi omasta aloitteestaan matkamiehen vaatteetkin tämän saunassa ollessa.

Lönnrot viipyi ensimmäisellä keruumatkallaan koko kesän ja palasi syksyllä Laukkoon mukanaan loitsuja ja kertovia runoja. Hummovaarasta kertyneitä runoja Lönnrot julkaisi ensin Kantele-julkaisussa.

Kesälahdella on edelleen rikas kulttuurimaisema. Lähes kaksisataa vuotta Elias Lönnrotin jälkeen Kesälahden kirjalliset perinteet ovat jatkuneet esimerkiksi Sovintolan taiteilijaresidenssin muodossa.

Maija Ala-Nikkola

Onnekkaiden sattumusten myötä sain Sovintolasta kirjailijaresidenssiviikon lokakuussa 2023. Lähdin junalla Helsingistä odottavin aatoksin ja muutaman tunnin matkustamisen jälkeen saavuin Kesälahdelle. Vieraanvaraisuus, ystävällisyys ja kaunis huoneisto Sovintolassa odottivat minua, Etelä-Karjalasta pääkaupunkiseudulle lähtenyttä. Kiteellä asuvien sukulaisteni kautta seudussa oli tuttuutta. Sain myös puhua vapautuneesti karjalan murretta, joka tuotti iloa ja teki kotoisan olon.

Sovintolassa asuivat keskittyminen ja monien jo aiemmin residenssissä olleiden tekemisen meininki. Minulla oli työn alla esitelmä ja artikkeli kenties maailman vanhimmasta kansansadusta, Tuhkimosta. Keskityin artikkelissani Grimmin Tuhkimo-satuun, joka on monelle suomalaiselle lapsuudesta tuttu. Lähestyin Tuhkimoa psykoanalyyttisin tulkinnoin etsien sitä syvyyttä, joka kansansatujen psyykkisiin virtoihin kätkeytyy. Viime kädessähän kyse ei ole kansansaduista, ei Tuhkimosta, vaan sisäisestä maailmasta, ajattelusta, joka pitää psyykkisen elävyyden liikkeessä antaen meille sen resilienssin, josta mielenterveydessä ja työelämässä puhutaan. Kyse on piilotajunnasta ja tunnistettavia kosketuksia saavasta esitietoisesta mielen rakenteesta, joka saa riittävän lempeällä tavalla helpotusta tukaliin kohtiin.

Hyvä tarina on kuin käytännöllinen teoria. Sijoitamme ja sidomme hajanaisia ahdistuksen aihioita tarinaan, voimme projisoida ja toisaalta ottaa vastaan. Käymme vuoropuhelua tarinan kanssa, voimme palata siihen yhä uudestaan niin kauan kuin tarvitsemme. Muistamme lapsuuden sadut, tunnemme ne, vaikka emme aina muista lukemisen hetkiä, mutta yhdessäolosta ja jakamisesta on jäänyt implisiittisiä muistijälkiä. Sadun taika katoaa, jos sitä tulkitaan lapselle. Paras on antaa lapselle tilaa kohdata pehmeästi oma kasvu.

Tuhkimo-tarina kutsuu kuitenkin myös aikuisia, ja sitä voidaan näin kirjallisuustieteen näkökulmasta pitää crossover -käsitteen mukaisesti kaiken ikäisiä puhuttelevana. Tarina tavoittaa eri kehitysvaiheissa olevat kuulijat. Sadut neuvottelevat piilotajunnan kanssa, ja niinpä on toinenkin tarina, salattu, kutsuva, joka vetää puoleensa.

Näiden innostavien ja kutsuvien ajatusten äärellä sain viettää viikon Kesälahdella. Residenssi ei suinkaan ollut pelkkää työtä, vaan myös kävelyretkiä kulttuuri- ja luontoreiteillä ja sydämellisiä kohtaamisia ja keskusteluita monien ihmisten kanssa. Mietin vieraanvaraisuutta, jota Lönnrot koki Kesälahdella, ja jollaista minäkin sain osakseni. Mankeloidut liinavaatteet odottivat minua. Kirjakamarista lähti mukaan muutama uusi kirja ja sain vieläpä ison purkillisen karpaloita kotiin viemisiksi. Ravittuna lähdin kotiin. Odotan jo uutta mahdollisuutta päästä Sovintolan maisemiin ja tunnelmiin. Lämpimin kiitoksin!

Niina Rita

 

Maija Ala-Nikkola on Sovintola yhdistyksen tapahtumakoordinaattori, Sovintolan taiteilijaresidenssin tiedottaja, sisällöntuottaja ja toimittaja.

Niina Rita on Espoossa asuva karjalainen. Hän on terveyspsykologian erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja psykoanalyytikkokandidaatti (SPY). Niina on Psykoterapia-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja ja Kulttuurimedia Kuiskeen toimittaja.