IÄNI – itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. 1/2024

Erään imatralaislähtöisen punavuorelaisen toimittajan tv-ohjelmassa vierailtiin helsinkiläisessä kodissa. Ohjelmassa kohkattiin siitä, miten sitä ollaan niin ullanlinnalaisia, että pitää käyttää sisätossuja. Pyörittelin silmiäni ja mietin, miksi Helsingissä asuvien pitää aina olla noin raskaita noiden kaupunginosiensa kanssa. Turhaan pyörittelin, sillä pienillä paikkakunnilla sitä vasta tärkeää onkin olla kotoisin omasta korttelista. Mitä pienempi ja erityisempi on kyseessä, sitä tärkeämpi se on.

Paikallisuus rakentuu ja muuttuu yhteisöissä. Yhteisöt rakentuvat ja muuttuvat niissä elävien ihmisten myötä. Töölöläinen laulaja-lauluntekijä laulaa ‘’itse olen aina sama ja aina tässä’’. Ihminen on aina sama ja aina tässä. Ihminen on laumaeläin, jonka erityispiirre on eri asioiden erityispiirteiden huomioiminen, ja asioiden luokittelu erilaisiin ryhmiin. Luokitteluvimman synnyttää ihmisen kyky kiintyä ja pitää tärkeänä – rakastaa. Tämä ihmisen piirre luo yhteisöjä, mutta myös erottaa niitä. Onkin tärkeä löytää yhteisiä rakastamisen arvoisia asioita, jotta laumaeläin meissä voisi hyvin.

Ihmisen taipumus rakkauteen on kautta maailman historian luonut myös tuhoa. On siis hyvä tiedostaa luontaiset taipumuksemme, jotta pystymme kyseenalaistamaan omia ajatusmallejamme. On joskus vaikea muistaa, että toiselle ihmiselle eri asiat ovat rakkauden arvoisia. Tämän muistamalla voimme tehdä yhteistyötä rakkauden lisäksi myös empatialla. Empatia ottaa huomioon yhteisön tarpeet ja pystyy vastaamaan niihin kestävällä tavalla.

Kaakkois-Suomessa viisi paikallista taideyhdistystä loivat yhdessä Kaakon taiteen – visuaalisten taiteiden verkoston. Nämä yhdistykset ovat Etelä-Karjalan Taiteilijaseura, Korutaideyhdistys, Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset TÄKY, Kouvolan Taiteilijaseura KOUTA ja Kotkan Taiteilijaseura. Kaakon taiteen myötä on ollut mahdollista laajentaa taiteen tekemistä areenoille, joihin yksittäisen taiteilijaseuran on vaikeampi päästä. Kaakon taiteen sisällä tapahtuu myös ristipölytystä taiteilijaseurojen välillä, mikä rikastaa kaakon taidekenttää kovasti. Kaakon taiteen tehtävänä on etsiä yhteistä ja vahvistaa niitä tärkeinä pidettyjä asioita, mitä tällaisella erityisellä alalla ja maantieteellisesti erityisellä paikalla työskenteleminen vaatii.

Eräs kuopiolaislähtöinen laulaja laulaa ‘’kotini sieltä löysin, missä vieraan on maa’’. Voisimmeko alati muuttuvassa maailmassa ja synkkien uutisten tulvassa muistaa ajatella, että paikallisuuksistamme huolimatta meidän yhteinen kotimme on taide? Sovitaan, että kohtaamme toisemme rakkaudella, mutta myös empatialla ja näin jatkamme entistä vahvemman taideyhteisön rakentamista yli maakuntarajojen.

Kirjoittaja on Kaakon taiteen vastaava tuottaja ja kulttuurintutkija.

Tällä palstalla itäsuomalaiset kuvataidejärjestöt päästävät ääneen visuaalisen taiteen puolestapuhujia.

Kuva: Sanna Karhutaival