IÄNI – itäsuomalainen kulttuurijulkaisu. 1/2025
Blush-larp käsittelee yhteisön merkitystä fiktion kautta
Mirka Oinonen
Pikkukaupungeissa on erityisen tärkeää tehdä kulttuuria myös vähemmistöille. Elämä esimerkiksi sateenkaarivähemmistöön kuuluvana voi olla erityisen raskasta alueilla, joissa ei ole tiloja tai tapahtumia, jotka olisi tehty juuri meitä ajatellen. Sen oppii tuntemaan, että on eri asia olla suvaittu, kuin on olla haluttu.
Syksyllä pari vuotta sitten mietin, että haluan järjestää Savonlinnassa larpin, joka on häpeilemättä ja äänekkäästi queer. Olin ollut vajaat pari vuotta mukana paikallisen Pride-tapahtuman järjestystiimissä ja vaikuttunut suuresti siitä energiasta, jota pienen kaupungin tiivis queer-yhteisö niissä tapahtumissa huokui. Vuoden 2022 Savonlinna Pride koki kuitenkin myös erityisen paljon häirintää ja paikallisten nuorten ahdinko nousi otsikoihin maanlaajuisesti. Halusin tehdä tapahtuman, joka tuo esille näkyvästi sen, että sateenkaarivähemmistöt kuuluvat tähän kaupunkiin. Samalla halusin myös näyttää koko Suomen larppaajille, kuinka ihana ja erityinen tämä pienen kaupungin sateenkaarimaailma on. Tahdoin tehdä pelin, jonka ensisijaista kohderyhmää olisivat queer-nuoret ja queer-larppaajat.
Queerness (suomeksi joskus myös kvääriys) on sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta, mutta myös kokemuksia, jotka eivät tarkasti mahdu näiden kategorioiden alle. Se on pysähtyneiden ja sortavien normien kyseenalaistamista, elämistä toiseutetussa asemassa, sekä oman identiteetin rajojen tuskallisenkin jatkuvaa ajattelemista. Queerness on tarkkojen kategorioiden väistämistä ja samalla oman kokemuksen nimeämistä tavoilla, jotka eivät aina mahdu julkiseen keskusteluun. Se voi olla anarkistista irrottautumista siitä, mikä nähdään normaalina, tai olemassaolevien kategorioiden uudelleenmuotoilua. Kaikki tämä, joskus sotkuinenkin identiteetin moninaisuus, oli juuri se mitä halusin pelin järjestämisellä juhlistaa.
Syntyi Blush, liveroolipeli, joka kertoi syrjitystä queer-yhteisöstä hyperkapitalistisessa scifi-maailmassa. Sen hahmojen tarinat olivat todelliseen maailmaan perustuvia, oman identiteetin etsimisen ja normien vastustamisen vaikeutta. Itse peli ei kuitenkaan kertonut surusta, vaan yhteisöstä, joka oli valmis pitämään jäsentensä puolia. Pelin alkuasetelmana oli Pride-liikkeestä inspiroitunut fiktiivinen festivaali, jossa juhlistettiin oikeutta rakastaa, oikeutta elää ja oikeutta olla oma itsensä, surua ja menetyksiä unohtamatta.
Tästä noin 50 hengen tapahtumasta järjestettiin kaksi versiota, ensimmäinen keväällä 2023 ja toinen alkusyksystä 2024. Pelin ensimmäinen osa sai 500 euron apurahan Savonlinnan kaupungilta ja toinen osa 9000 euron apurahan Suomen Kulttuurirahastolta. Molempien tapahtumien rakenne oli kutakuinkin samanlainen: pelin hahmot saapuivat juhlimaan Blush-festivaalia, viettivät siellä aikaa toistensa kanssa, katsoivat noin tunnin mittaisen liveshown (jonka esiintyjät olivat muun muassa paikallisia drag-artisteja!), huusivat paikalle tulleet poliisihahmot ulos baarista, ja pelin lopuksi tanssivat ja lauloivat yhdessä kuuluisien queer-anthemien tahtiin.
Queer-pelin järjestäminen tuntui tärkeältä monella tapaa. Suomessa on kyllä järjestetty joitain todella upeita, nimenomaan sateenkaarevia liveroolipelejä: esimerkiksi Vili von Nissisen ja Nina Mutikin Finding Tom sekä Pihla Lehtisen Open Stage. Tarjontaa on kuitenkin vähän, ja tapahtumat keskittyvät usein Etelä-Suomeen ja pääkaupunkiseudulle. Oli myös vapauttavaa olla miettimättä, olisiko pelissä liikaa vaikkapa homoseksuaalisia, polyamorisia tai transsukupuolisia hahmoja. Tuntui voimaannuttavalta, kun käsikirjoittaessa sai kohdella vähemmistöidentiteettejä uutena normina. Blushin kirjoittaminen toi esiin tarinoita, joita en olisi muuten ehkä koskaan uskaltanut, tai edes osannut, kirjoittaa. Se myös muistutti minua ja kanssakirjoittajiani siitä, että hirveimmissäkin dystopioissa nousee aina niitä rohkeita yksilöitä, jotka tahtovat muuttaa maailmaa.
Myös tapahtumien tuottaminen oli vaikuttava kokemus. Peli toi yhteen erilaisia larppaajia laajalta ikä- ja kokemusskaalalta ympäri Suomen, ja loi yhden päivän aikana intensiivisen yhteisöllisyyden kokemuksen heidän välilleen. Sellaiset tapahtumat ja tilat, joissa eri ikäiset ihmiset voisivat harrastaa yhdessä, ovat todella harvassa. Yksinäisyyden kokemusten yleistyessä myös yhteisöllisyyttä on vaikeaa löytää, eikä arki aina välttämättä mahdollista oman yhteisön etsimistä. Larppaus voi olla yksi keino näiden haasteiden kohtaamisessa. On myös todella tärkeää luoda tiloja, joissa queer-nuoret voivat kohdata yhteisönsä aikuisia jäseniä. Pienellä paikkakunnalla vertaistukea voi olla mahdotonta löytää edes oman ikäisistä, saatika sitten vanhemmista kanssaeläjistä. Nuoren on tärkeää nähdä todisteita siitä, että on olemassa heidän kaltaisiaan ihmisiä, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi ympäröivän maailman asenteista huolimatta. Blush toi tämän esiin sekä pelin fiktion että monimuotoisen pelaajayhteisön keinoin. Kuten yksi pelaaja peliä kehui: oli uskomatonta, että tähän kaukaiseen pikkukaupunkiin saapui niin moninainen joukko pelaajia ympäri Suomen, ihan vain yhden lyhyen sateenkaarevan tapahtuman perässä.
Pienessä kaupungissa tekemänsä muutoksen näkee todella konkreettisesti. Ilman Savonlinna Priden aktiiveja Blush ei ehkä olisi koskaan syntynyt, ja ilman Blushia Savonlinna ei ehkä olisi noussut Suomen larppaajien tietoisuuteen yhtä suurella voimalla. Nyt kaupunkiin on syntynyt larp-opisto ja Olavinlinnaan tullaan saamaan liveroolipeli ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Vaikka nämä saavutukset eivät olekaan Blushin tai Priden ansiota, on ollut silminnähtävää, kuinka jokainen askel uuden kulttuurin kehittämisessä on tukenut seuraavaa. Vapaaehtoisvoimin, apurahojen turvin ja erilaisten yhdistysten kautta toteutettu, usein pienen budjetin kulttuuritoiminta, voi todella tehdä suuria suunnanmuutoksia pienten kaupunkien historiassa.
Kirjoittaja on Aalto-yliopistosta valmistunut pelisuunnittelun maisteri ja savonlinnalainen queer-aktivisti, joka on järjestänyt liveroolipelejä vuodesta 2015 asti.
Larppaus eli liveroolipelaus on harrastus ja taidemuoto, jossa osallistujat eläytyvät erilaisiin hahmoihin ja elävät näiden kautta jotakin tilannetta tai tapahtumaa. Larpit voivat sijoittua esimerkiksi keskiaikaiseen fantasiaan, scifi-maailmaan tai vaikkapa oikeaan historialliseen tapahtumaan.
Larpin tarkoitus ei ole esittää, eikä siinä ole katsojia. Rooliasuihin pukeutuminen on yleistä, mutta larpata voi myös ihan tavallisissa arkivaatteissa. Etenkin suomalaisessa larppauksessa tärkein elementti pelaajille on hahmoon eläytyminen ja erilaisten tarinoiden kokeminen.
Larpin järjestää yksi tai useampi “pelinjohtaja”, joiden vastuulla on tapahtuman tuotanto, käsikirjoitus, pelisuunnittelu, budjetointi ja kaikki muu larpin järjestämiseen liittyvä työ. Yleensä larpit tehdään vapaaehtoistyönä ilman korvausta.